VM:n Jani Pitkäniemi: Pitkän sote-loikan askelmerkit

Rahoitus, alueiden sopeutusvara, sääntely ja valvonta. Siinä askelmerkit sote-uudistuksen onnistumiselle, linjasi valtiovarainministeriön kunta- ja alueosaston ylijohtaja Jani Pitkäniemi Suuressa sote-seminaarissa.

Jani Pitkäniemi käynnisti Suuren sote-seminaarin puheenvuorolla, jossa hän etsi vastausta kysymykseen, kuinka pitkiä loikkia tarvitaan järjestelmän toimivuuden takaamiseksi. Pitkäniemi ei ottanut kantaa loikkien määrään tai pituuteen, mutta totesi, että loikka tässä kyllä tarvitaan.

Miten siinä onnistutaan, on sitten vaikeampi kysymys, koska tarvitaan vaikeiden asioiden yhteensovittamista, isoja innovaatioita, rohkeutta viedä asioita läpi sekä peiliin katsomista.

− Tuleeko loikka liian nopeasti? Ei välttämättä! Tässä on kymmenen vuotta odoteltu uudistuksen voimaantuloa, ja joka tapauksessa pitäisi pystyä tekemään jotakin, hän pohti.

Miksi loikka tarvitaan? Tähän Pitkäniemi vastasi viittaamalla vaikeaan perintöön, jonka alueet saivat kunnilta, erityisesti pandemiaan ja hoitojonoihin. Lisäksi, kun siirryttiin kuntajärjestelmästä aluejärjestelmään, kaikkia valuvikoja ei pystytty korjaamaan. Korjaaminen on pitkä prosessi, mutta hänen mielestään asioita on lähdetty työstämään hyvällä tavalla. Yhdessä yössä valuvikoja ei pystytä korjaamaan. Kyseessä on pitkä prosessi.

Soten rahoitus osa laajempaa finanssipolitiikkaa

Jani Pitkäniemen mukaan sote-ala on nyt aika jännitteisessä tilanteessa. Kesäkuussa nimitetty hallitus on ottanut vahvan finanssipoliittisen linjan koko julkiseen talouteen. Sote on yksi osa tätä kokonaisuutta, ja sille on asetettu isot säästötavoitteet. Hän uskoo, että ne ovat saavutettavissa. Soten rahoituspaineissa on kuitenkin huolehdittava siitä, että se ei sektorina pääse syömään liikaa kaikkia muita yhteiskunnan sektoreita.

Rahoituksen lisäksi soten onnistumiseen vaikuttaa erityisesti kaksi muuta tekijää: alueiden sopeutusvara sekä sääntely ja valvonta. Kyse ei silloin ole pelkästään siitä, puuttuuko jostakin rahoitusta, vaan myös siitä, onko järjestelmästä ulosmitattu tehoja riittävästi ja onko sääntelyn kehikko sellainen, että se tukee tätä kokonaistaloudellista tavoitteistoa.

− Kyllä meidän täytyy jollakin tavalla yrittää ratkaista se, mikä tämä kolmen ison kokonaisuuden yhtälö on ja miten niistä saadaan ratkaisun avaimet, Pitkäniemi pohti.

Arviointimenettelyn mörkö

Sääntelystä Jani Pitkäniemi nosti julkisuudessa paljon esillä olleen arviointimenettelyn pelon. Siis sen, pystyvätkö hyvinvointialueet kattamaan alijäämänsä kolmessa vuodessa ja jos eivät, joudutaanko arviointimenettelyyn.

Jotta siihen ei jouduttaisi, alueiden pitäisi nyt tehdä järkeviä päätöksiä. Jos alijäämää ei pystytä kattamaan säädetyssä ajassa, viranomaisen on pakko ryhtyä miettimään, mitä alueille tehdään.

− Järjen käyttö on kuitenkin sallittua. Laki on kirjoitettu konditionaaliin, joten on selvää, että tilanteet on selvitettävä tapauskohtaisesti. Jos näyttää siltä, että tasapainoon ollaan kuitenkin pääsemässä, vaikkakaan ei aivan säädetyssä ajassa, pitää harkita, onko siinä kohtaa tarpeen käynnistää arviointimenettelyä, Pitkäniemi sanoi.

− Tällä en tarkoita, että joku pääsee kuin koira veräjästä. Tarkoitan, että nämä eivät ole mustavalkoisia kysymyksiä, hän lisäsi.

Kyetäänkö tekemään vaikeita päätöksiä?

Mikä sitten on alueiden todellinen tehostamispotentiaali? Sitä ei Jani Pitkäniemen mukaan kaikilta osin vielä tiedetä. Kyse on aluekohtaisesti siitä, miten päätöksenteko toimii ja kyetäänkö vaikeita asioita viemään läpi.

− Meillä on nihkeästi vertailutietoa alueiden ja yhteiskunnan muiden toimijoiden väliseen arviointiin, mutta sitä työtä tehdään nyt kovasti. Tietoa itsessään on hurja määrä, mutta miten sitä yhdistellään ja miten sitä osataan käyttää, siinä on vielä paljon tehtävissä, hän sanoi.

Valtiovarainministeriön edustajana Pitkäniemi ei halunnut astua sosiaali- ja terveysministeriön tontille mutta totesi kuitenkin sen verran, että naapuriministeriö on paljon vartijana, kun soten palvelureformia aletaan toteuttaa. Kyse on esimerkiksi siitä, miten rakennetaan sellainen sääntely-ympäristö, joka ottaa kiinni tiettyjä asioita mutta joustaa tarvittaessa.

Teksti: Martti Ahlstén
Kuva: Aino Mättö