Vaikuttavuutta parannetaan vain tietojohtamisen avulla

Hoidon vaikuttavuutta voidaan kehittää ja siitä saadaan luotettavaa tietoa vain hyvin järjestetyn tietojohtamisen avulla. Liika mittaaminen johtaa kuitenkin ähkyyn.

Terveydenhuollon yksiköiden suoriteperusteinen taloudenpito loppuu sote-uudistuksen myötä. Hyvinvointialueen rahoitus tulee valtiolta eikä sitä enää kytketä siihen, kuinka paljon erilaisia hoitoja annetaan tai toimenpiteitä tehdään.

Uudessa taloudenpidossa pitää pystyä käyttämään rahoitus mahdollisimman tehokkaasti. Se tarkoittaa, että toiminnan ja johtamisen pitää olla mahdollisimman vaikuttavaa. Tätä vaikuttavuuden teemaa pohdittiin Lahdessa järjestetyssä TerveSos-tapahtumassa, jossa terveydenhuollon tuotantotalouden apulaisprofessori Paulus Torkki pohti vaikuttavuuden edistämistä tietojohtamisen keinoin.

Torkin mukaan yksi lääketieteen suurimpia ongelmia on puutteellinen tieto siitä, mitä tavalliselle potilaalle tapahtuu hoitoprosessin aikana. Siksi tietojohtaminen on tärkeää.

Ei liikaa mittareita

Torkin mukaan tietojohtamisessa ja vaikuttavuuden mittaamisessa epäonnistutaan, jos asetetaan liikaa mittareita.

Koska sote-palveluita tuotetaan asiakkaita varten, olennaista on, kuinka vaikuttavaa hoito on yksittäisen asiakkaan kannalta. Toisaalta hyvinvointialueen johto tarvitsee tietoa, jonka avulla se voi verrata potilasryhmiä ja arvioida toiminnan vaikuttavuutta myös koko väestön tasolla. Tietoa tarvitaan siis huomattavan paljon ja erityyppistä.
 
− Tullaan äkkiä päätelmään, että näin laajan tiedon täydellinen kerääminen on käytännössä mahdotonta. Tosielämässä me emme koskaan saa vaikuttavuudesta kattavasti tietoa. Tällöin täytyy kysyä, onko edes järkevää tavoitella sitä, Torkki pohtii.

Hänen mukaansa tämä on ehkä se ydinongelma, jonka takia vaikuttavuuden mittaaminen ja kehittäminen on ollut niin hidasta. Etsitään liian täydellistä sen sijaan, että tehtäisiin valintoja.

Perustana visio ja tavoitteet

Terveydenhuollon laadusta ja vaikuttavuudesta puhuttaessa haksahdetaan helposti ajattelemaan, että kun mitataan mahdollisimman paljon erilaisia asioita, saadaan tietoa, jonka pohjalta voidaan tehdä päätöksiä.

− Itse asiassa se menee toisinpäin. Ensin pitää muodostaa visio ja johtaa siitä tavoitteita. Sitten kerätään tietoa ja katsotaan, ollaanko tavoitteita ja visiota saavuttamassa vai ei. Jos selkeitä tavoitteita ei ole, tietojohtamisessa tulee yleensä ähky eikä siitä tule toimivaa. Järkeviä, mahdollisia tavoitteita on silloin liikaa, Torkki sanoo.

− Kaikki onnistuneet esimerkit tukevat sitä, että on uskallettu valita rajallinen määrä tavoitteita, joihin keskitytään. Tämä ei tarkoita sitä, että muut tavoitteet jätetään rempalleen. Uusia tavoitteita voidaan asettaa myöhemmin, hän muistuttaa.

Jonot sisällytettävä vaikuttavuuden mittaamiseen

LPY:n toiminnanjohtaja Ismo Partanen pitää Paulus Torkin puheenvuoroa tervetulleena. Hänen mukaansa yksityinen terveydenhuolto pitää vaikuttavuuden tutkimista ja seuraamista sekä tietojohtamista erittäin tärkeänä.

Partanen muistuttaa, että asettaessaan tavoitteita terveydenhuollon yksikkö voi arvioida ja mitata sitä, kuinka hyvin ne toteutuvat. Samalla pitäisi myös arvioida, millainen vaikutus hoitojonoilla on tuloksiin.

− Kuinka paljon tuloksiin vaikutti se, että hoitoonpääsy on ollut huonoa? Hylkäämmekö joitakin toimintamalleja sen takia, että niiden vaikuttavuus ei näytä hyvältä, mutta ongelma ei olekaan toimintamallissa vaan siinä, että hoito on viivästynyt? hän pohtii.

Tämä on Partasen mukaan erityisen akuutti kysymys nyt, kun jo valmiiksi suuri hoitovelka on kasvanut pandemian takia. Mikä on hyvinvointialueiden visio ja realistinen palvelulupaus ja millaisia ovat ne toimenpiteet, joilla jonot saadaan tulevan hoitotakuutavoitteen mukaisiksi? Tietojohtamisella on tässä tärkeä rooli.

Teksti: Martti Ahlstén
Kuva: TerveSos-tapahtuman verkkolähetyksen kuvakaappaus