Torilta lääkäriyrittäjäksi

Sanotaan, että lattiatasolta on hyvä ponnistaa. Kaj Öhman ponnisti yrittäjäksi vieläkin matalammalta, maan tasolta.

– Isälläni oli vaikea sairaus, ja hän joutui leikkaukseen, joka epäonnistui. Siihen aikaan sosiaaliturva oli paljon nykyistä heikompi ja hän alkoi elättää perhettään torikauppiaana vihanneksia myymällä. Olin hänen apunaan kolmena nuoruuteni kesänä, Kaj Öhman muistelee.

Se oli Öhmanin mukaan hyvä koulu yrittäjyyteen, ja niitä oppeja hän on soveltanut lääkäripalveluita myyvänä yrittäjänä.

– Avainasioita ovat palvelu, hinnoittelu ja prosessien hallinta. Jos vihanneskauppias ei osaa niksejä materiaalivirran hallintaan, tulee hirvittävästi hukkatavaraa ja toiminta käy kannattamattomaksi. Lääkärin työ on palveluammatti ja näitä samoja asioita voidaan ja pitää soveltaa myös tällä alalla, Öhman sanoo.

Koko ura lääkärinä yksityisellä

Kaj Öhman teki koko työuransa lääkärinä ja yrittäjänä yksityisessä lääkärikeskustoiminnassa. Hän aloitti yrittäjänä perustamalla 1970-luvun alussa lääkäritoimintaa harjoittavan osuuskunnan, joka toimi vuokralaisena Mehiläisen tiloissa.

Osuuskuntamuotoinen toiminta on harvinaista suomalaisessa terveydenhuollossa. Öhmanin perustama Lääkäriosuuskunta Terveyspalvelu oli tiettävästi ensimmäinen laatuaan. Harvinaista oli myös se, että vastaanotolle ei tarvinnut ajanvarausta.

Osuuskunnan jälkeen Öhman oli mukana perustamassa Vantaan Lääkärikeskusta, jota hän johti yli 30 vuotta. Palvelu kattoi käytännössä kaikki lääketieteen erikoisalat. Öhman sanoo, että ei tuntenut missään vaiheessa vetoa tai tarvetta toimia lääkärinä julkisessa terveydenhuollossa. Hän piti julkista järjestelmää huonosti toimivana ja nyt eläkeläisenä hänestä näyttää, että tilanne on vain pahentunut.

Hyvin palveltu asiakas tulee uudestaan

Kaj Öhmanin resepti menestyvään lääkärikeskustoimintaan kuulostaa yksinkertaiselta, vaikka on tosiasiassa erittäin vaativa: hoidetaan ihmisiä niin hyvin, että he tulevat uudestaan. Hän itse on koulutukseltaan röntgenlääkäri ja työterveyshuollon erikoislääkäri, ja hänen vaimonsa, joka myös otti vastaan potilaita Vantaan Lääkärikeskuksessa, on koulutukseltaan yleislääketieteen erikoislääkäri ja työterveyshuollon erikoislääkäri.

– Vaimollani kävi potilaita kolmannessa polvessa. Se on lähes käsittämätön saavutus. Laatua hoitoon tuo silloin se, että lääkäri tuntee potilaansa todella hyvin. Kun on nähty, miten edelliset sukupolvet ovat pärjänneet ja sairastelleet, voidaan uutta polvea tarkastella pitemmällä perspektiivillä, hän sanoo.

Öhman sanoo, että tällainen jos mikä on omalääkärijärjestelmä. Jotakin vastaavaa pitäisi olla myös julkisella sektorilla, jotta sen vetovoima ja kyky toimia parantuisi. Potilaat pitäisi tuntea paremmin eikä vain ottaa heitä vastaan liukuhihnalta.

Kunnanlääkärijärjestelmä perustui potilaiden tuntemiseen, mutta se lakkautettiin. Sen jälkeen kliinisen osaamisen arvostus on laskenut koko ajan.

– Ajatellaan, että kun oikein pirusti otetaan erilaisia kokeita, niin kyllä se siitä hoituu. Ei se oikein kunnolla hoidu! Öhman puuskahtaa.

Teksti: Martti Ahlstén
Kuva: Juha Sarkkinen

Tämä juttu on julkaistu aiemmin LPY 50 vuotta -juhlajulkaisussa vuonna 2020
Lehden näköisversio verkossa