Minä poljen, sinä ohjaat

”Vuorovaikutteinen, strateginen, vaikuttavuuteen pyrkivä ohjaus yhteisellä tilannekuvalla.” Näin sosiaali- ja terveysministeriö (STM) tiivistää sen, miten uusia hyvinvointialueita ohjataan. LPY:n mielestä tarvitaan myös mittareita, joilla voidaan arvioida onnistumista. Niitä voisivat olla hoidon saatavuus ja hoitoonpääsyn nopeus.

Vanhassa lastenlaulussa matka mummolaan kävi kuin tanssi, kun toinen ohjasi ja toinen polki. Sote-uudistuksessa polkijan paikalla ovat hyvinvointialueet, mutta kuka ohjaa ja miten? Tästä keskusteltiin helmikuun lopulla järjestetyillä Pohjolan Lääkäripäivillä teemalla ”kohti vaikuttavuusperusteista sote-ohjausta”. Ohjauksen periaatteita esitteli STM:n lääkintöneuvos Sirkku Pikkujämsä.

Yksi periaate on vuorovaikutteinen ohjaus. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että siirrytään soveltuvin osin ja asteittain kohti keskustelua yhteisistä asioista sen sijaan, että rutiininomaisesti lähetetään viranomaisen ohjauskirjeitä.

Toinen periaate on ohjauksen strateginen luonne. Hyvinvointialueiden kanssa käytävissä neuvotteluissa ei käsitellä yksittäisten palveluyksiköiden asioita vaan muun muassa valtakunnallisten tavoitteiden toimeenpanoa, järjestämisvastuun kantamista ja väestön perusoikeuksien toteutumista.

Tavoitteena on myös ohjata tiedolla. Se tarkoittaa, että hajanaisista tietosisällöistä muodostetaan yhteinen hyvinvointialueiden toiminnan ja talouden tilannekuva.

Ohjauksen tulee olla yhtenäistä siten, että valtakunnalliset tavoitteet ohjaavat ja priorisoivat hyvinvointialueiden, STM:n ja koko valtioneuvoston toimintaa.

Lisäksi sote-ohjaus on sovitettava yhteen toiminnan ja talouden ohjauksen kanssa. Säädösten valmistelussa ja vaikutusten arvioinnissa hyödynnetään entistä paremmin hyvinvointialueilta kerättäviä tietoja, jotta niille annettavat lakisääteiset tehtävät ja resurssit ovat tasapainossa.

– Kansallisen ohjauksen malli ei suinkaan ole valmis, vaan sitä kehitetään ja päivitetään jatkuvasti. Puolueiden vaaliohjelmissa on erilaisia näkemyksiä sote-uudistuksen korjaamiseksi. Vaalien jälkeen näemme, mitkä niistä toteutuvat, mutta myös korjausten pitäisi olla vaikuttavia, Pikkujämsä sanoi.

Hoitoonpääsy hyvä mittari seurantaan

LPY:n hallituksen puheenjohtaja Ilpo Tolonen kiitti ministeriötä hyvästä paneutumisesta strategiseen ohjaukseen. Hän jäi kuitenkin kaipaamaan välineitä, joilla toiminnan ja ohjauksen onnistumista voidaan arvioida. Niitä voisivat olla hoidon saatavuus ja hoitoonpääsyn nopeus.

– Nykyisin hoidon saatavuus on heikkoa ja hoitoonpääsyssä on laittomia tilanteita. Esimerkiksi erikoissairaanhoidossa on yli 20 000 potilasta hoitotakuuajan ylittävissä jonoissa, mutta se ei näytä häiritsevän ketään eikä kenellekään tule mitään seuraamuksia. Ehdotan, että hoitoonpääsyaikojen toteutumista hyvinvointialueilla seurattaisiin. Se on yksinkertainen mittari, jota me potilaina ja terveydenhuollon ammattilaisina ymmärrämme paremmin kuin ylätason sinänsä hyviä ja tarpeellisia linjauksia, Tolonen sanoi.

Tolonen kertoi johtavansa yksityistä Syöpäsairaala Docratesia pitkälle tämän mittarin avulla: kahdessa päivässä lääkärin vastaanotolle, viikossa tutkimukset ja siitä hoitoon.

Hän huomautti, että esimerkiksi Ruotsissa seurataan hoitoonpääsyaikoja erittäin tarkasti ja ne ovat julkisesti nähtävillä. Siellä on käytössä monituottajamalli, jollaista voitaisiin soveltaa Suomessakin.

– Järjestelmä toimii siellä hyvin. Keskimäärin 45 prosenttia Ruotsin julkisrahoitteisesta perusterveydenhuollosta tuotetaan yksityisesti, Tukholman alueella peräti 69 prosenttia. Suomessa julkisrahoitteisista terveydenhuollon palveluista vain noin 7 prosenttia tuottavat yksityiset toimijat, Tolonen kertoi.

Teksti: Martti Ahlstén
Kuva: Pixabay