Marina Erhola: Viisi askelta onnistumiseen

Pirkanmaan hyvinvointialueen johtaja Marina Erhola listasi esityksessään toukokuun alussa pidetyssä TerveSos-tapahtumassa viisi asiaa, joissa meidän täytyy onnistua, jotta saamme sote-kokonaisuuden etenemään kunnolla.

Ensimmäinen vaatimus on poliittinen alueellinen sitoutuminen.

− Tein aikanaan kansainvälistä työtä tuberkuloosin torjuntaohjelmien parissa. Maailman terveysjärjestön ohjaus niissä alkoi aina sillä, että tarvitaan ”political commitment”. Meilläkin täytyy olla alueen poliittinen sitoutuminen ja yhteinen, oikea tilannekuva, jonka pohjalta toimintaa johdetaan. Erityisesti pitää olla luottamusta. Jos sitä ei ole, meillä ei ole yhtään mitään. Siksi luottamuksen eteen kannattaa työskennellä joka päivä, Marina Erhola korosti.

Toiseksi tarvitsemme Erholan mukaan yhtenäisen johtamisrakenteen ja ”dream teamin”, unelmatiimin, jokaiselle alueelle muutosta toteuttamaan.

− Uskon, että monella alueella jo näin onkin. Ihmiset tekevät muutoksen, hän painotti.
 
Kolmantena tarvitaan alueelliset ”policyt” eli toimeenpano-ohjelmat. Valtakunnallinen lainsäädäntö ei riitä, alueet ovat niin erilaisia. Jokainen alue joutuu miettimään tarkasti oman tekemisensä ja operationalisoimaan hyvin vahvasti muutoksen etenemisen seurannan.

Tärkeintä henkilöstön osallistuminen

Marina Erholan mukaan nuo kolme vaatimusta on jo saavutettu aika hyvin koko maan tasolla. Jäljellä on kaksi vaikeampaa vaatimusta. Niistä ensimmäinen on kompetenssi eli kyvykkyys.

Suomi on pieni maa, jonka vielä pienemmät alueet panevat toimeen maailmanluokan reformia. Joiltakin osin meillä on siihen kyvykkyys, kaikilta osin ei. Alueilla on fiksuja ja osaavia ihmisiä, johtajia, joilla kaikilla ei kuitenkaan vielä ole merkittävää kokemusta näin ison reformin muutosjohtamisesta.

− Mutta sotaa käydään aina niillä sotilailla, jotka ovat käytettävissä. Tilanne korjautuu kyllä hyvin nopeasti. Viiden vuoden kuluessa meillä on koko maassa jo erittäin hyvä kompetenssi muutoksen eteenpäin viemiseen, Erhola ennusti.

Lopuksi vielä viimeinen vaatimus, joka on henkilöstön osallistuminen.

− Ei osallistaminen, en pidä siitä termistä, siinä katsotaan ylhäältä alaspäin. Se antaa ymmärtää, että me, jotka suunnittelemme, olisimme jotenkin parempia kuin ne, jotka tekevät. Sehän on ennemminkin päinvastoin, Erhola painotti.

Henkilöstön osallistuminen on hänen mukaansa kaikkein vaikein vaatimus tilanteessa, jossa väki on osin jo valmiiksi väsynyttä ja takana on vaikeita työmarkkinapoliittisia kiistoja. Kokemukset ja tutkimukset korostavat vahvasti yhdessä tekemisen merkitystä. Siinä on pakko onnistua.

Luottamusta rakennettava

LPY:n toiminnanjohtaja Ismo Partanen tarttuu Marina Erholan esittämistä vaatimuksista ensimmäiseen eli luottamukseen. Yksityisen terveydenhuollon näkökulmasta se on viime vuosina kärsinyt pahasti.

− Marinin hallitus otti sote-valmistelussa kannan, jonka mukaan yhteistyötä yksityisen terveydenhuollon kanssa pitäisi rajoittaa ja suorastaan vähentää. Valmistelussa myös toimittiin tämän mukaisesti. Yksityisiä ei otettu mukaan myöskään koronakriisin hoitamiseen. Me tarjosimme auttavaa kättä kaikissa kriisin vaiheissa, mutta siihen ei juurikaan tartuttu. Meihin ei selvästikään ollut luottamusta, sanoo Partanen.

Sote-lakeihin tuli lopulta kirjaus, että hyvinvointialueet voivat päättää itsenäisesti yhteistyöstä yritysten kanssa.

− Jokaisella hyvinvointialueella pitää rakentaa luottamusta yhteiseen tekemiseen, jotta soten tavoitteet kyetään saavuttamaan. Toistaiseksi tästä on näkynyt kovin vähän merkkejä. Toivottavasti kaikki hyvinvointialueet aloittavat pikaisesti aidon yhteistyön yksityisen sektorin toimijoiden kanssa, Partanen esittää.

Teksti: Martti Ahlstén
Kuva: Anu Plym