Kelan Hujanen: Sava-korvausten lakkauttaminen olisi hyppy tuntemattomaan

Kelan tutkimusyksikön erikoistutkija Timo Hujasen mielestä Kelan sairausvakuutuskorvaukset (sava-korvaukset) on edullinen tapa rahoittaa terveyspalveluita. Korvauksista luopuminen vaatisi erityisesti kahden asian ratkaisemista: miten julkinen sektori kykenisi vastaamaan lisääntyvään kysyntään ja mistä tulisi rahoitus?

Kuva Timo Hujasen väitöskirjasta

Timo Hujasella on takanaan pitkä ura tutkijana Stakesissa, THL:ssä ja Kelassa. Sairausvakuutuskorvauksista käytyä keskustelua hän on seurannut vuosikausien ajan. Vuonna 2019 hän väitteli tohtoriksi terveydenhuollon monikanavarahoituksesta.

Monikanavarahoituksen purkamista valmistelleelle työryhmälle Hujanen antoi väitöstutkimuksensa perusteella lausunnon, jossa suositteli että ” …tässä tilanteessa, jossa alueet ovat erikokoisia ja taloudelliselta kantokyvyltään erilaisia, järjestelmään ei tehtäisi suuria muutoksia. Järjestelmää voisi kuitenkin kehittää niin, että se vastaisi hyvinvointialueiden tarpeita paremmin”.

Hujasen laskelmien mukaan Kela-korvattujen terveydenhuollon käyntien kokonaiskustannus vuonna 2020 oli 965 miljoonaa euroa. Palveluiden käyttäjät rahoittivat tästä summasta itse 876 miljoonaa euroa eli 90,7 prosenttia. Tämä tarkoittaa sitä, että sijoittamalla Kela-korvauksiin 90 miljoonaa euroa valtio hankki lähes yhden miljardin suuruisen rahoituksen terveydenhuollon palveluille.

Eriarvoisuus kasvaisi

Sairausvakuutuskorvauksista luopuminen olisi Timo Hujasen mukaan hyppy tuntemattomaan. Suuri kysymys on, kuinka moni Kela-korvauksen tuella yksityisiä palveluita käyttäneistä siirtyisi käyttämään julkisen sektorin palveluita. Asiaa ei ole tutkittu, mutta Hujanen arvioi, että määrä olisi 10–20 prosenttia. Julkisen terveydenhuollon jo nyt pitkät jonot kasvaisivat entisestään.

Yksityisiä palveluita käyttävät eivät ole homogeeninen väestöryhmä. Joillakin lääketieteen erikoisaloilla käyttäjiä on enemmän kuin muilla. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi gynekologia ja suun terveys. Kuinka paljon potilaita näiltä aloilta siirtyisi julkiselle sektorille ja miten julkinen sektori kykenisi tuottamaan kyseisiä palveluita heille, kun se ei nytkään kykene tuottamaan niitä riittävästi?

− Pelkään, että korvausten lopettaminen johtaisi entistä suurempaan eriarvoisuuteen. Osalla väestöstä olisi varaa yksityisiin palveluihin ja yksityisiin terveysvakuutuksiin, osalla ei. Menisimme lähemmäksi amerikkalaista mallia, Hujanen pohtii.

Monikanavaisuus on syvällä rakenteissa

Timo Hujasen mukaan käsitys siitä, että monikanavarahoitus olisi ongelma, on vanhanaikainen. Näin väittävät eivät huomaa, että monikanavaisuus on syvällä yhteiskuntamme rakenteissa. Jo pelkästään se, että kansalaisilta peritään asiakasmaksu, tekee rahoituksesta monikanavaisen. Entä esimerkiksi järjestöt? Ne tuottavat palveluita, joihin saavat valtiolta rahaa, joka ensin on kerätty kansalaisilta rahapeleillä.

Sairausvakuutuskorvaukset ovat vain muutama prosentti terveydenhuollon kokonaismenoista. Niiden lakkauttaminen ei kohentaisi julkista taloutta juurikaan. Päinvastoin. Lakkauttamisen jälkeen koko järjestelmä pitäisi rahoittaa julkisin varoin eikä siihen ole varaa. Kun järjestelmässä on jo nyt miljardien rahoitusvaje, miksi poistaa yksi rahoituslähde? Kuinka paljon sen seurauksena pitäisi nostaa asiakasmaksuja?

− Jos monikanavaisuudesta pitäisi todella luopua, myös työterveyshuollon palvelut pitäisi siirtää julkisesti rahoitettaviksi. Siihen meillä ei missään tapauksessa olisi varaa. Eikä siinä olisi muutenkaan mitään järkeä, kun työnantajat maksavat nyt mielellään siitä, että työntekijät pysyvät terveinä ja töissä, Hujanen sanoo.

Teksti: Martti Ahlstén