Joel Kuuva: Kilpailuttamaton hankinta on kallista

Blogi 21/2024 | Joel Kuuva

Henkilöstön, erityisesti lääkärityövoiman, vuokraus on julkisuudessa nostettu tikunnokkaan, kun selitetään hyvinvointialueiden alijäämiä. Kun nuori lääketieteen kandidaatti tienaa vuokratyötä tehdessään tuplasti kokeneeseen virkalääkäriin verrattuna, sotii se yleistä oikeustajua vastaan ja on omiaan heikentämään työyhteisön yhteishenkeä. Harva tietää, että tällaisten tilanteiden taustalla on lähes aina huonosti toteutettu hankinta.

Valitettavan usein vuokralääkäreiden kilpailutukset toteutetaan niin, että hyvinvointialue ei sitoudu minkään tuntimäärän ostamiseen, mutta voi tehdä suuriakin tilauksia lyhyellä varoitusajalla. Tällainen ennakoimattomuus on sekä lääkäreiden että heidän työpanostaan vuokraavien yritysten näkökulmasta haastavaa. Ja se näkyy vääjäämättä kyseisten palveluiden hinnassa. Ei lääkäreitä voi pitää ”hyllyllä” mahdollisia tilauksia odottamassa.

Esimerkiksi Etelä-Savon hyvinvointialue Eloisa kilpailutti kesällä Mikkelin sairaalan päivystyksen vuokratyövoiman. Kilpailutukseen osallistuneet palveluntuottajat eivät tienneet, kuinka paljon Eloisa aikoo lääkäreiden työaikaa hankkia. Eloisalla on oikeus tehdä tilaus vain kuukauden varoitusajalla. Kirsikkana kakun päällä jokaisesta neljän tunnin poissaolosta lätkäistään henkilöstövuokrausyritykselle 50 000 euron sakko.

Jos vuokralääkäri vaikkapa sairastuu eikä tuuraajaa löydetä, maksaa yksi kahdeksan tunnin työpäivä palveluntuottajalle 100 000 euroa. Sakkojen välttämiseksi palveluntuottaja joutuu käytännössä palkkaamaan toisen lääkärin varalle. Eloisan kilpailutus on omiaan nostamaan sekä lääkäreiden palkkavaatimuksia silppuvuoroista että palveluntuottajan kustannuksia kohtuuttomien sakkojen myötä. Lopputuloksena kyseinen vuokratyö on Eloisalle kallista.

Asiat voidaan kuitenkin tehdä paremmin. Esimerkiksi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue järjesti kilpailutuksen, jossa palveluntuottajista muodostettiin hintojen avulla etusijajärjestys, jonka mukaan tilauksia tehdään. Jos edullisimman tarjouksen tehnyt tuottaja ei kykene toimittamaan lääkäriä kulloiseenkin tarpeeseen, siirtyy tilaus toiseksi halvimmalle, ja niin edelleen. Viisi parasta tarjousta olivat tuntihinnoiltaan kaikki alle 98 euroa.

Hankintojen ”erityisluokalta” löytyvät suorahankinnat hyvinvointialueiden itse omistamilta yrityksiltä. Näitä hankintoja ei kilpailuteta. Tällöin paras ratkaisu jää usein hyödyntämättä.

Esimerkiksi Lapin, Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueet ovat tänä vuonna ostaneet lääkärityövoimaa omistamaltaan vuokrafirma Tervialta kilpailuttamatta yli miljoonalla eurolla. Tervia laskuttaa hyvinvointialueita erikoistuvasta lääkäristä vajaat 190 euroa ja erikoislääkäristä reilut 230 euroa tunnilta.

Sidosyksikköhankinta Tervialta tulee siis noin kaksi kertaa kalliimmaksi, kuin hyvin tehty hankinta Länsi-Uudellamaalla. Lääkäreiden korkeampi palkkataso pohjoisessa selittää kaksinkertaisesta hintaerosta vain noin 15–20 prosenttia.

Pohjoisen Suomen hyvinvointialueilla olisi syytä vihdoin kilpailuttaa vuokratyö, jotta hankintakustannuksia saataisiin laskettua. Esimerkkiä on ryhtynyt näyttämään Kainuun hyvinvointialue, joka kilpailutti Kajaanin keskussairaalan lääkäripäivystyksen syyskuussa. Voittaneen tarjouksen vertailuhinta oli vajaat 123 euroa tunnilta, eli yli kolmanneksen Tervialta tehtyä hankintaa edullisempi.

Hyvinvointialueiden perustamisen myötä odotettiin, että erityisosaamista keskittämällä pystytään tehostamaan toimintaa ja siten parantamaan tuottavuutta. Myös hankinnat vaativat erityisosaamista. Hankintojen toteuttamisessa on hyvinvointialueilla näytön paikka.

Kirjoittaja Joel Kuuva on Hyvinvointiala HALI ry:n pääekonomisti
Kuva: Liisa Takala