Ismo Partanen: Ponnistus kaukaa lankun takaa
Blogi 6/2024 | Ismo Partanen
Sote- ja pelastuspalveluiden järjestämisvastuu siirtyi kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueille vuoden 2023 alussa. Ongelmaksi tehtävien siirtymävaiheessa muodostui se, että kunnat olivat kohdentaneet sote-kustannuksensa eri tavoin ja eri hallintokunnille. Esimerkiksi palvelupisteisiin liittyvien investointien kustannukset eivät läheskään aina olleet rasittaneet kuntien sosiaali- ja terveyssektoria eli näkyneet sote-menoina.
Ennen sote-uudistusta kunnat ja kuntayhtymät usein alibudjetoivat sote-menonsa. Kehittämistyöhön ei soten valmisteluvaiheessa käytetty riittävästi resursseja. Tämä näkyy hoito- ja hoivavelkana, jota hyvinvointialueiden tulisi nopeasti purkaa. Ennen järjestämisvastuun siirtymistä kunnat toteuttivat vain aivan välttämättömimmät sote-investoinnit. Tämäkin on osaltaan lisännyt hyvinvointialueiden taakkaa.
Koronapandemia sitoi kuntien ja kuntayhtymien sote-sektorien resursseja. Hoito- ja hoivavelka kasvoi myös siksi, että monet kunnat käyttivät valtion myöntämää koronatukea muihin käyttötarkoituksiin. Siten kuntasektori jätti hyvinvointialueille perinnöksi suuren hoito- ja hoitovelan sekä ”valheelliset” menoarviot.
Kun valtiovalta viime vaalikaudella lainsäädännöllä paransi kansalaisille annettavia palvelulupauksia muun muassa henkilöstömitoituksia korottamalla ja perusterveydenhuollon hoitotakuuta kiristämällä, joutuivat hyvinvointialueet todella haastavaan tilanteeseen heti aloittaessaan vuonna 2023. Rahoitus ja käytettävissä oleva henkilöstö eivät riittäneet niille siirretyn järjestämisvastuun toteuttamiseen.
Jotta sote-uudistuksen keskeiset tavoitteet saavutetaan, on hyvinvointialueiden pystyttävä parantamaan tuottavuuttaan merkittävästi. Tämä edellyttää, että tuottavuuden parantamiselle asetetaan selkeät tavoitteet. On kuitenkin kohtuutonta odottaa, että hyvinvointialueet saavuttavat soten tavoitteet heti, vuodessa tai kahdessa.
Hyvinvointialueiden talousvaikeudet eli suuret budjettialijäämät vuosina 2023 ja 2024 selittyvät pitkälti sillä, että niille alun perin varattu rahoitus oli alimitoitettu suhteessa valtiovallan antamiin palvelulupauksiin ja kansalaisten tarpeisiin.
Sote-uudistusta ja hyvinvointialueita arvioitaessa on muistettava, että uudet alueorganisaatiot joutuvat kurottelemaan parempaa tuottavuutta kaukaa lankun takaa ponnistaen. Se, että askel ei osunut lankulle vuonna 2023, ei ole hyvinvointialueiden syy.
Kirjoittaja Ismo Partanen on LPY:n toiminnanjohtaja
Kuva: Juha Sarkkinen