Ismo Partanen: Omalääkärimalli ei ole hopealuoti

Blogi 23/2024 | Ismo Partanen

Terveyspoliittiseen keskusteluun nostetaan aika ajoin uusia tai uusvanhoja termejä. Tällaisia ovat vuosien saatossa olleet muun muassa saumattomat hoitoketjut, monikanavarahoituksen purkaminen, vaikuttavien hoitojen priorisointi, sote-integraatio, valinnanvapaus, hoitaja-lääkäritiimi, omalääkärimalli. Suomalaiseen tapaan keskusteluun mahtuu kerrallaan vain yksi termi, korkeintaan kaksi. Sitä sitten pallotellaan aikansa. Ja luodaan kansalaisille toivoa soten haasteiden ratkeamisesta kuin taikaiskusta. Tämän syksyn hopealuoti näyttää olevan omalääkärimalli.

Omalääkärimalli ja sen käyttöönotto kuuluu sarjaan uusvanha termi. Se oli vahvasti esillä jo 1980-luvun lopussa. Jo silloin havaittiin, ettei ole olemassa yhtä ainoaa omalääkärimallia. Niitä on lähes yhtä monta kuin on esittäjätahojakin. Niin on nytkin.

Noin 30 vuotta sitten kokeiltiin useita omalääkärimalleja. Niistä tehtiin loppuraportit, joistakin jopa todelliset vaikutusarviotkin. Sitten keskusteltiin kymmenkunta vuotta muista termeistä ja etsittiin ratkaisuja niiden avulla.

Kuntatyönantajien asiantuntijatyöryhmä julkaisi vuonna 2004 Omalääkärioppaan kunnille. Siihen sisältyi tiivis analyysi noin 15 vuoden aikana toteutetuista omalääkärikokeiluista. Oppaassa ohjeistettiin kuntapäättäjiä siitä, mitä tulee ottaa huomioon omalääkärimallin käyttöönotossa. Ottiko jokin kunta mallin käyttöön?

Nyt 20 vuoden jälkeen on taas nostettu taikurin lailla kani hatusta. Omalääkärimallia pidetään ratkaisuna soten keskeisiin haasteisiin. Palveluiden saatavuus, vaikuttavuus ja oikeudenmukaisuus paranevat ja kustannukset pysyvät kurissa, kun vain otamme omalääkärimallin käyttöön, julistetaan joka tuutista. Perässähiihtäjät nyökyttelevät. Kansalaisille luodaan toivoa ja epärealistisia odotuksia.

Jos jokin 1990-luvulla kokeilluista omalääkärimalleista tai niiden yhdistelmänä luotu uusi malli olisi ollut kestävä ratkaisu terveydenhuollon haasteisiin, miksi sitä ei ole otettu käyttöön? Niinpä.

Omalääkärimallin valmistelu ja kehittäminen on haastava tehtävä. Varsinkin, kun mallin pitäisi soveltua nykyiseen sote-kokonaisuuteen. Tämän päivän tarpeisiin ja toimintaympäristöön soveltuvan omalääkärimallin kehittäminen ja käyttöönotto ei ole hokkuspokkus-temppu.

Vuosikymmeniä vanhoja omalääkärimalleja ei voida ottaa sellaisenaan käyttöön. Kolmessakymmenessä vuodessa on tapahtunut paljon: muun muassa kaupungistumiskehitystä, ikärakenteen muutos, terveysvakuutusten käytön merkittävä kasvu ja työterveyshuollon sairaanhoitopalveluiden laajentuminen. Toimintaympäristö on siten hyvin erilainen kuin 1990-luvun alussa. Ja nyt pitäisi katsoa myös tulevaisuuteen.

Uskon vahvasti, että toimiva omalääkärimalli on löydettävissä. Se ei kuitenkaan tapahdu hetkessä. Ja sen on myös sovittava yhteen muiden hoito- ja hoivapalveluiden kanssa. Mallin valmistelutyö on siksi syytä tehdä huolella.

Omalääkärimalli ei ole hopealuoti. Osaratkaisu se voi olla.

Kirjoittaja Ismo Partanen on LPY:n toiminnanjohtaja
Kuva: Juha Sarkkinen