Ismo Partanen: Itseaiheutettu koronan pitkä häntä
Blogi 2/2024 | Ismo Partanen
Koronapandemia rantautui Suomeen helmikuussa 2020. Olemme eläneet ns. korona-aikaa neljä vuotta. Alussa pandemia aiheutti suurta huolestuneisuutta, epävarmuutta, pelkoa, jopa hätää. Ja tietysti suurta surua vakavien sairastumisten ja ennenaikaisten kuolemien vuoksi.
Pandemia aiheutti muutoksia perinteiseen tapaan elää ja toimia. Suomessa otettiin pandemian aikana merkittävä digiloikka. Varautumiseen kiinnitetään nykyisin enemmän huomiota kuin ennen. Olemme nyt paremmin valmistautuneita mahdollisiin vastaaviin kriiseihin.
Suomessa onnistuttiin koronakriisin hoidossa kansainvälisesti vertaillen keskimääräistä paremmin. Yhteiskunnan kriisinsietokyky kesti. Emme ajautuneet sekasortoon, vaan yhteisöllisyys ja toisista huolehtimisen kulttuuri pikemminkin parani. Onnistumisia pandemian hoidossa oli enemmän kuin epäonnistumisia. Varmasti on myös paljon asioita, joita osaisimme tehdä toisin, jos vastaava kriisi puhkeaisi uudelleen.
Asiantuntijat arvioivat jo loppuvuodesta 2020, että koronapandemian siihen asti aiheuttamia hoitojonoja ja -velkaa joudutaan purkamaan muutama vuosi. Syksyllä 2021 eräät tahot laskivat, että hoitovelan purkamisessa saattaa kulua jopa viisi vuotta. Jälkimmäinen arvio kuulosti silloin käsittämättömältä. Ei kuulosta enää.
Erikoissairaanhoidon hoitojonot vain jatkavat kasvuaan, laittomissa hoitojonoissa oli viime syksynä yli 30 000 potilasta. Perusterveydenhuollon saatavuudessa on suuria ongelmia, mikä näkyy muun muassa päivystysten ruuhkautumisena. Heikkoa hoitoonpääsyä perustellaan yhä koronakriisillä. Käytetäänkö näihin ongelmiin samaa perustelua vielä vuonna 2030?
Yksi suurimmista koronapandemian hoidon virheistä on ollut se, että kriisin hoitamiseen ei alusta asti valjastettu kaikkia käytettävissä olevia resursseja. Kunnat ja kuntayhtymät halusivat lähtökohtaisesti hoitaa kansalaisten tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalveluiden tuotannon kokonaan itse. Tälle arvovalinnalle oli valtiovallan vahva tuki. Sote-palveluita tuottavia yrityksiä ja yhdistyksiä jopa sorsittiin lainsäädännöllä, esimerkiksi suojavarusteiden verokohtelussa.
Yksityisen sote-sektorin edustajat tarjosivat yhteistyötä sekä apua korona- ja muiden potilaiden hoidossa sekä pandemian ennaltaehkäisyyn eli testauksiin ja rokotuksiin. Halukkuus yhteistyöhön oli vähäistä.
LPY on esittänyt jo muutaman vuoden ajan, että koronakriisin aikana syntynyttä hoitovelkaa purettaisiin yhteistyössä: käynnistettäisiin parin vuoden tavoitteellinen hanke tilanteen normalisoimiseksi.
Onko oikeudenmukaista, että hoidon tarpeessa olevat potilaat joutuvat edelleen kärsimään pandemian vaikutuksista? Miksi aiheutamme itse ehdoin tahdoin koronan pitkän hännän?
Kirjoittaja Ismo Partanen on LPY:n toiminnanjohtaja
Kuva: Juha Sarkkinen