Ilmo Parvinen: Maakuntamalli ei tuota yhdenvertaisia palveluita kaikille
Järjestämisvastuu valtiolla, mahdollisimman täydellinen valinnanvapaus, digipalvelut käytössä kaikilla, omalääkäri kaikilla. Siinä yksinkertaistaen se, miten lääketieteen tohtori Ilmo Parvinen toteuttaisi sote-uudistuksen.
Uuden ratkaisun keskeiset elementit oikealla
Ilmo Parvinen on kirjoittanut 200-sivuisen kirjan sote-uudistuksesta. Kirjan ”Suomen terveydenhuolto 2036 kansalaiskeskeisenä ja valtiovastuisena” on julkaissut KAKS – Kunnallisalan kehittämissäätiö.
Parvinen piirtää kirjassaan nyt käynnissä olevalle sote-uudistukselle vaihtoehtoisen kansalaiskeskeisen tulevaisuuden toteuttamispolun aikatauluineen.
Parvisella on pitkä kokemus terveydenhuollosta lääkärinä, johtajana ja kehittäjänä. Hän on toiminut muun muassa kunnanlääkärinä, terveyskeskuslääkärinä, johtavana lääkärinä, Lääkäriliiton apulaistoiminnanjohtajana, Turun terveystoimen johtajana ja Sitran terveydenhuollon kehittämishankkeista vastanneena toimialajohtajana.
Eduskunnan hyväksymä sote-malli ei Parviselle kelpaa. Hänen mukaansa se pahimmillaan vain kasvattaa kansalaisten terveyseroja. Maakuntamallin hallinnasta ollaan tekemässä niin monimutkaista, että itse pääasia eli kansalaisten yhdenvertaisuuden turvaaminen ja mahdollisimman vaikuttavan arvoperustaisen terveystuloksen saavuttaminen jokaisen yksilön tasolla jää jalkoihin.
Parvinen laskee, että maakuntamallin hallinta tapahtuu yhdeksän erityyppisen neuvottelukokonaisuuden puitteissa. Neuvotteluihin osallistuu laskentatavasta riippuen 40−60 osapuolta, jotka laativat 25 erilaista asiakirjatyyppiä tai -kokonaisuutta. Monimutkaisuutta lisää monikanavarahoituksen hallinta.
”Neuvottelumenettelyn massiivisuus on mykistävä”, hän kirjoittaa. Syntyy kuvan himmelien himmeli.
Kuva maakuntamallin ”kokonaishimmelistä”
Yhdenvertaisuus ohjenuoraksi
Ilmo Parvisen sote-ratkaisun avainkäsitteitä ovat kansalaiskeskeisyys ja valtion vastuu.
Kansalaiskeskeisyys tarkoittaa sitä, että palveluiden järjestämisen ohjenuora on kunkin kansalaisen saama terveyshyöty. Maakuntakeskeisyys ei toimi, koska maakunnat ovat niin erilaisia ja malli johtaa vääjäämättä maan eri osien eriarvoistumiseen. Sitä paitsi terveyseroja pitäisi tarkastella mieluummin seutukunnittain kuin maakunnittain. Siellä ne kansalaiskohtaiset erot ovat.
Suomen terveydenhuollon laatumittarit ovat kehittymättömiä verrattuna esimerkiksi muihin Pohjoismaihin. Siksi Parvinen pitää elinajanodotetta käytettävissä olevista mittareista parhaimpana. Monissa seutukunnissa tämä odote on miesten kohdalla jopa heikentynyt. Erot ovat aivan liian suuria. Itä-Lapin miesten odotettavissa oleva elinikä on kahdeksan vuotta lyhyempi kuin Vaasassa asuvan miehen.
”Yhdenvertaisuus ja sen lisääminen on nyt otettava selväksi ja yhdessä sovituksi tavoitteeksi. Ylimaakunnallista kansallista yhdenvertaisuustavoitetta ei saavuteta nyt päätetyin maakuntahallinnollisin toimenpitein. Ei liioin lievitetä tiettyjen seutukuntien ahdinkoa.
Kohteeksi pitää ottaa juuri eniten apua tarvitsevat kansalaiset kautta maan. Näin päästään kohti sekä kansalaiskeskeistä että kansallista ratkaisua”, Parvinen kirjoittaa.
Mahdollisimman täydellinen valinnanvapaus
Valtion vastuu tarkoittaa Ilmo Parvisen ratkaisussa sitä, että sote-palveluilla tulisi olla usean maakunnan sijasta vain yksi järjestäjä − valtio.
”Koska eduskunnassa ja valtioneuvostossa ei ole riittävää terveydenhuollon substanssiosaamista, niillä pitää olla järjestämisvastuuta kantava valtakunnallinen arviointineuvosto. Sille on myös osoitettava omaa suoraa päätäntävaltaa, jotta kaikkea ei tarvitse kuljettaa valtioneuvoston eikä ministeriön kautta”, hän sanoo.
Parvisen mukaan kansalaisten yhdenvertaisuus terveydenhuollossa toteutuu vasta silloin, kun valtio ottaa vastuun ja antaa substanssiosaajien tehdä työnsä − kaikkien maakuntien hartiat eivät kanna.
Kansalaisilla olisi Parvisen mallissa mahdollisimman täydellinen valinnanvapaus. Jokaisella olisi omalääkäri, joka olisi hänen oman valintansa perusteella julkisen sote-keskuksen lääkäri, yksityinen lääkäri tai työterveyshuollon lääkäri. Valtio maksaisi lääkäreiden palkkiot yhteneväisin perustein. Omalääkärit velvoitettaisiin kuulumaan noin kymmenen lääkärin rinkiin, jossa jokainen lääkäri päivystää vuorollaan hoitajansa kanssa. Näitä rinkejä olisi siis 250−300.
Kaikilla olisi käytössään valtakunnallinen ja kattava ympärivuorokautinen kansallinen digi- ja puhelinpalvelu, joka on kytketty edellä mainittuihin omalääkäri-hoitajarinkeihin. Näillä olisi yhdessä kansalaisen kanssa oikeus ratkaista koko maan kattavalta palvelutarjottimelta, mikä on kulloisessakin tilanteessa kansalaisen terveystuloksen kannalta paras eli kustannusvaikuttavin etenemispolku.
Hätätapauksia varten on päivystyssairaalat. Lisäksi on erikoissairaaloita tiettyjä sairauksia varten.
Valtiolle on säädetty maakuntamallissa oikeus ohjata hyvinvointialueita. Nyt säädetty mekanismi on Parvisen mielestä arveluttava. Sosiaali- ja terveysministeriö ja valtioneuvosto voivat kyllä muuttaa tai peruuttaa maakuntavaltuustojen päätöksiä, mutta vasta sitten, kun voidaan jo osoittaa, että maakunnan kyky terveydenhuollon järjestämiseen on vaarantunut. Kun kokonaisuus on jo mennyt pieleen!
Vaihtoehtoinen terveyskokonaisuuden hallintamalli
Ilmo Parvinen: Suomen terveydenhuolto 2036 kansalaiskeskeisenä ja valtiovastuisena
Teksti: Martti Ahlstén
Kaaviokuvat Parvisen kirjasta