Aava: Kasvollinen omistajuus kantaa
60 vuotta täyttänyt Aava on ollut koko historiansa ajan perheyritys. Kasvollinen omistajuus on ollut sen kilpailuvaltti.
Aava on yhdistelmä Helsingin Lääkärikeskuksen perustajaosakkaiden sukunimien alkukirjaimista: Aho, Aho, Vaheri ja Aro. Kuva lääkärikeskuksen vastaanotosta Mannerheimintien ajoilta. Kuva: Aava
Lääkärikeskus Aava, silloiselta nimeltään Helsingin Lääkärikeskus, perustettiin 60 vuotta sitten 2.4. Sattumalta 2.4. oli tänä vuonna päivä, jona Ove Uljas aloitti Aavan uutena toimitusjohtajana.
− Kun tuo sattuma huomattiin, se tuntui oikein hyvältä, sillä tulin töihin Aavaan nimenomaan sen takia, että Aava on menestynyt perheyritys. Sillä on huikea kasvollisen omistajuuden historia, josta halutaan pitää kiinni. Tämä on kunnioitettavaa näinä aikoina, jolloin kaikki on kaupan. Omistajat ovat läsnä yrityksen toiminnassa eivätkä vain seuraa etäältä osinkoja odotellen, hän kertoo.
Juhani Aho ja hänen vaimonsa olivat Helsingin Lääkärikeskuksen perustajia, ja myöhemmin omistus siirtyi kokonaisuudessaan Ahon perheelle. Nyt Aavaksi muuttunutta yritystä omistaa ja ohjaa toinen sukupolvi. Kolmatta sukupolvea ajetaan määrätietoisesti sisään edessä aikanaan olevaa viestikapulan vaihtoa varten.
Ove Uljaksen mukaan kasvollista omistajuutta arvostetaan. Kuva: Pasi Salminen
Ove Uljaksen mukaan kasvollista omistusta arvostetaan kaikilla tasoilla. Asiakkailta saadun palautteen perusteella se on monille yksi tärkeimmistä kriteereistä hoitopaikan valinnassa. Henkilökunta arvostaa omistajaa, joka on lähellä. Rekrytointiongelmia ei juuri ole, vaikka terveydenhuolto yleisesti kärsii osaajapulasta.
− Jatkuvuuden tunne ja inhimillisyys ovat tärkeitä. Sillä on merkitystä, kun sanomme, että emme ole myytävänä. Ei tarvitse joka viikko miettiä, kukahan meidät omistaa ja mitähän täällä oikein tapahtuu.
− Minulle toimitusjohtajana on tärkeää, että pystyn keskustelemaan ja sparrailemaan asioita omistajien kanssa. Tässä tietää kyllä, kenelle tekee töitä ja kenen rahoja käytetään, Uljas pohtii.
Tavoitteena kannattava kasvu
Helsingin Lääkärikeskus muuttui Aavaksi vuonna 2012. Konserniin kuuluu lasten ja nuorten lääkäriasema Pikkujätti. Ove Uljas on myös sen toimitusjohtaja. Yritysten yhteinen liikevaihto on noin 170 miljoonaa euroa. Toimipisteitä on yli 20. Työntekijöitä on noin 2 400, joista lähes tuhat on työsuhteisia ja loput itsenäisiä ammatinharjoittajia. Toimintaa on lähes kaikilla lääketieteen erikoisaloilla.
Asiakkaista noin puolet on työterveyshuollon ja toinen puoli itse tai vakuutusten avulla maksavia asiakkaita. Julkinen terveydenhuolto ostaa Aavan palveluita jonkin verran, mutta suuria ulkoistamissopimuksia Aava ei tavoittele. Ne eivät ainakaan tällä hetkellä ole jatkuvuuden näkökulmasta järkeviä.
Aavan kasvu on ollut koronavuosien notkahdusta lukuun ottamatta tasaista. Yritysostojakin on vuosien varrella tehty eikä niitä nykyäänkään ole suljettu pois, mutta strategiana on toimia ennen kaikkea kasvattamalla palveluvalikoimaa olemassa olevissa toimipisteissä.
− Avainasia on kannattava kasvu. Kasvu sinänsä ei ole itseisarvo, jos se tapahtuu kannattavuuden kustannuksella. Ulkomaille tai sosiaalipalveluihin emme ole laajentumassa, Uljas avaa Aavan strategiaa. − Uskon vakaasti, että Aavalla on valitsemallaan tiellä menestyksekäs tulevaisuus myös seuraavat 60 vuotta yhtenä osana terveydenhuollon ratkaisuja, hän toteaa vielä lopuksi.
Yhteistyötä tarvitaan
Juhani Aho on yksi LPY:n historian avainhenkilöistä. Hän oli perustamassa yhdistystä ja edisti sen toimintaa Lääkäriliiton puheenjohtajana, kun LPY:n (silloisen LKY:n) toimisto oli Lääkäriliiton tiloissa. Aholla oli avainrooli muun muassa lakisääteisen työterveyshuollon perustamisessa ja kehittämisessä. Hän toimi pitkään LKY:n hallituksessa ja oli sen puheenjohtaja 1983−1985.
LPY:n historiikissa tuota aikaa on luonnehdittu sanoilla ”kuin veljet keskenään”. Oltiin kilpailijoita, mutta kun yhteistyötä tarvittiin, sitä tehtiin pyyteettömästi.
Ove Uljas pitää yhteistyötä edelleen tärkeänä.
– Toimiala on muuttunut kypsemmäksi, mutta aina löytyvät ne alaa yhdistävät aiheet, joista voidaan keskustella, ja toisaalta on asioita, joista ei ole korrektia keskustella. Kilpailua on aina ollut ja tulee aina olemaan ja niin pitääkin olla, koska kilpailu auttaa kehittymään, hän pohtii.
Teksti: Martti Ahlstén