LPY:n Tolonen: Hyvinvointialueiden selvitettävä oman tuotannon kustannukset
Lääkäripalveluyritykset ry:n (LPY) mielestä hyvinvointialueiden itse tuottamien palveluiden kustannusten selvittäminen on avain terveydenhuollon kustannusten kasvun hillitsemiseen.
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelmassa on sote-palveluita käsittelevässä osiossa kokonainen luku otsikolla ”Vertailtavuuden parantaminen ja kustannusten avoimuus”. Lisäksi sote-kustannusten vertailtavuuteen viitataan monessa muussa hallitusohjelman kohdassa.
− Hyvinvointialueet ovat toimineet nyt vajaan vuoden ja mitä pitemmälle vuosi etenee, sitä karummaksi käy alueiden taloudellinen tilanne. Kustannusten kasvua on pakko hillitä toimintamalleja uudistamalla ja tuottavuutta parantamalla. Sitä varten tarvitaan tietoa nykyisen toiminnan kustannuksista, jotta voidaan tehdä oikeita valintoja, LPY:n hallituksen puheenjohtaja Ilpo Tolonen kertoo.
Tolonen painottaa, ettei ole tarkoituksenmukaista tehdä strategisia päätöksiä esimerkiksi toimipaikkaverkoston harventamisesta, jos ei tiedetä, mitä palveluiden tuottaminen missäkin yksikössä ja toiminnossa maksaa.
− Hallitusohjelman kirjaukset kustannusten vertailtavuudesta ovat käyneet nyt ajankohtaisiksi. Tietoa päätöksenteon taustaksi täytyy olla enemmän ja sen on oltava julkista. Kustannusten pitää olla vertailukelpoisia paitsi hyvinvointialueiden sisällä, myös valtakunnallisesti. Siksi valtiovarainministeriön on ohjeistettava hyvinvointialueita paitsi laskemaan kustannukset todenmukaisesti myös tekemään se niin, että kustannuksia voidaan vertailla alueiden välillä, hän sanoo.
Monituottajuus edellyttää parempaa kustannustietoisuutta
Hallitusohjelmassa kannustetaan monituottajuuteen. Se edellyttää, että hyvinvointialueet tuntevat oman palvelutuotantonsa kustannukset.
− Tällöin ne voivat verrata oman tuotantonsa kustannuksia muiden hyvinvointialueiden vastaaviin sekä yritysten hintoihin ostopalveluna. Näin hyvinvointialue pystyy aina valitsemaan kunkin palvelun tuottamiseen hinta-laatusuhteeltaan parhaan toimijan. Myös palvelusetelin oikean arvon määrittäminen on mahdotonta ilman tietoa oman vastaavan palvelun todellisista kustannuksista, Tolonen muistuttaa.
− Hyvinvointialueiden rahoitus on tiukassa ja henkilökunnan saatavuudessa on haasteita. Miksi yrittää väkisin tuottaa mahdollisimman paljon palveluita omana tuotantona, jos ainakin osan niistä saa kustannustehokkaammin ostopalveluna? hän kysyy.