Yritysvastaisuuden kallis hinta
Blogi 2/2022 | Ilpo Tolonen
Suomessa julkinen sektori, käytännössä kunnat ja niiden omistamat kuntayhtymät, vastaavat terveyspalveluiden järjestämisestä. Pääosin verotuloilla rahoitettavassa järjestelmässä kuntien ja kuntayhtymien lisäksi terveyspalveluita tuottavat alan yritykset – ja jonkin verran myös yhdistykset.
Normaalioloissa yritykset tuottavat reilun viidesosan terveyspalveluista ja monissa kunnissa perusterveydenhuollon palveluista yli puolet. Hoitaja- ja lääkärivastaanotot niin koronan kuin muidenkin sairauksien osalta sisältyvät perustason palveluihin. Myös koronatestaukset, jäljittäminen ja rokotukset kuuluvat näihin palveluihin.
Palveluiden tuottamiseen on käytettävissä rajalliset resurssit: henkilöstö, toimitilat ja rahoitus. Koronapandemian uhatessa vakavasti kansalaisten terveysturvallisuutta on ehdottoman tärkeää hyödyntää optimaalisesti kaikki yhteiskunnassa käytettävissä olevat resurssit. Valitettavasti Marinin hallitus ei toistaiseksi ole halunnut näin tehdä.
Lähes kaksi vuotta jatkuneen koronakriisin aikana maan hallitus ja sen ohjauksessa oleva sektoriministeriö (STM) ovat vierastaneet yksityisten toimijoiden tarjoamien palveluiden hyödyntämistä. Valitun toimintamallin ymmärtäisi, jos yritysten palvelut olisivat jollain tapaa huonolaatuisia tai kustannuksiltaan kalliita. Kun näin ei ole, ei voi kuin ihmetellä valittua linjaa.
Eikö koronapandemian hoitoon liittyvässä ennaltaehkäisevässä työssä ja perustason palveluissa kannattaisi sitouttaa kaikki toimijat yhteisen tavoitteen toteuttamiseen? Onko julkisen palvelutuotannon ideologinen suosiminen kansalaisten terveyden suojelua ja yhteiskunnan toiminnan turvaamista tärkeämpää?
Yksityiset alan yritykset ovat tarjonneet palveluitaan yhteiskunnan käyttöön koko koronakriisin ajan. Ne ovat avoimesti esittäneet, mitä niillä olisi tarjolla, ja kysyneet, kuinka ne voisivat olla avuksi parhaalla mahdollisella tavalla. Vastauksia näihin kysymyksiin on saatu kovin vähän.
Kun julkisen sektorin palveluntuottajat ovat ymmärrettävistä syistä joutuneet siirtämään runsaasti resursseja koronapotilaiden hoitamiseen ja tartuntojen ennaltaehkäisyyn, ovat hoitojonot muissa terveyspalveluissa kasvaneet ja hoitoonpääsy viivästynyt entisestään. Myöskään hoitojonojen purkamiseen ei ole haluttu liiemmälti käyttää yksityisellä sektorilla tarjolla olevia resursseja, vaikka omat voimavarat on todettu riittämättömiksi.
Koronakriisin pitkittyessä yritysvastaisuudesta joudutaan maksamaan kova hinta – sekä inhimillisesti että taloudellisesti.
Kirjoittaja Ilpo Tolonen on LPY:n puheenjohtaja ja Docrates Syöpäsairaalan toimitusjohtaja