Ted Apter: Mitä terveys tarkoittaa, ja mitä palveluja yhteiskunnan pitää tarjota sen turvaamiseksi?

Blogi 10/2025 | Ted Apter

Jos otsikoita on uskominen, julkisessa terveydenhuollossa on nyt meneillään kolme teemaa: sen kriisi, vähenevä rahoitus sekä paheneva työvoimapula.

Otsikot aiheesta eivät ole ainakaan vähenemään päin, sillä kunta- ja aluevaalit ovat ovella. Kunnissa ja hyvinvointialueilla ratkotaan juurikin näitä sote-alan kysymyksiä. Toki hyvinvointialueuudistus on vielä tuore ja napanuora valtioon on katkaisematta, mutta siihen en nyt ota enempää kantaa. Sen sijaan kysyn filosofisemman kysymyksen: mitä terveys on?

Intuitiivisesti moni meistä ajattelee, että terveydenhuollon tehtävä on parantaa sairaus tai hoitaa loukkaantuneita. Arkiajattelussa unohtuu, että normaalissa arjessa terveys ei ole joko tai. Jokaisella meistä on normaalisti jokin vaiva, joka ei välttämättä haittaa normaalia elämää, tai sitten asetumme jonkin diagnoosin asteikolla ääripäiden väliin ilman, että siitä olisi merkittävää haittaa. Nilkkansa nyrjäyttänyt tai hetkellisesti hieman masentunut ei ole terve, mutta ei myöskään sairas.

Mitä terveys siis on?

Terveys ei ole sairauden tai sen tunteen puutetta. Terveys on toimintakykyä. Perusterveydenhuollossa ei ole syytä eikä edes mahdollisuuksia hoitaa sellaista, mikä ei haittaa toimintakykyä – otetaan esimerkiksi vaikka esteettisistä syistä tehtävä luomenpoisto.

Jos asiaa miettii hieman pidemmälle, samaa logiikkaa seuraten joutuu tekemään myös epäsuosittuja valintoja. Palveluja on pakko rajata. Tosiasia on kuitenkin, että näin tehdään jo nyt. Hoitava lääkäri joutuu jatkuvasti tekemään päätöksen siitä, mitä hoidetaan ja mitä ei. Siitä seuraa kysymys: mitä maksuttomia palveluja yhteiskunnan tulee tarjota ja mitkä rajata sen ulkopuolelle?

Kysymys ei ole helppo, ja vastaus riippuu siitä, esittääkö sen yksilön, yhteiskunnan vaiko palveluntarjoajien kannalta. Yksilö tietenkin haluaa parasta mahdollista hoitoa pienimpäänkin vaivaan, mikä on inhimillistä. Yhteiskunta taas joutuu lähestymään asiaa kantokyvyn kannalta, ja palveluntarjoaja puolestaan miettii asiaa omien resurssiensa optimoimiseksi.

Kaikilla osapuolilla on kuitenkin, ainakin enimmäkseen, sama tavoite: mahdollisimman paljon vaikuttavaa ja hyvää palvelua – mahdollisimman pienillä kustannuksilla. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan tutkittua tietoa, jota Suomi ja maailma ovat pullollaan. Hieman yksinkertaistaen ratkaisun avain on panostaminen ennaltaehkäisevään toimintaan sekä matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin. Niillä vaikutetaan tehokkaimmin syrjäytymisen, sote-kriisin ja vanhenevan väestön aiheuttamiin haasteisiin.

Vastaukset otsikon kysymyksiin ovat seuraavat: ensinnäkin terveys on toimintakykyä ja toiseksi yhteiskunnan tulee tukea sitä tehokkaimmalla mahdollisella tavalla: ennaltaehkäisevästi ja mielenterveyttä tukien.

Kirjoittaja Ted Apter on elinkeinopolitiikan erityisasiantuntija
Kuva: Konsta Linkola