Monikanavaisuus ei ole sote-rahoituksen suurin ongelma

Blogi 42/2021 | Timo Hujanen

Hallituksilla toinen toisensa perään on ollut ohjelmassaan kirjaus monikanavarahoituksen vähentämisestä tai lakkauttamisesta. Mutta tunnistavatko poliitikot, missä määrin asia voidaan ratkaista hallinnollisesti ja kuinka paljon on kyse pelkästään ideologisesta tavoitteesta?

Tuntuu, että miljoonien ja miljardien eurojen mittakaavat ovat sekaisin, kun keskitytään käyttämään aikaa muutamien kymmenien miljoonien pohtimiseen. Tärkeämpää olisi arvioida puuttuvien miljardien merkitystä ja sitä, mitä tulevaisuudessa voidaan julkisesti rahoittaa.

Osa meistä on kokenut ja muistaa tuskallisen hyvin sen ajan, jolloin piti kerätä laatikoiden pohjalta ja lompakoista kuitteja veroilmoitusta varten. Monikanavarahoituksessa ovat viranomaiset aikanaan eläneet samanlaista paperimaailman tuskaa erilaisine lippuineen ja lappuineen. Nyt, digitaalisessa ajassa, tuo tuska on pääosin helpottanut ja se voitaisiin hoitaa kokonaan pois tietojärjestelmiä edelleen kehittämällä.

Jos monikanavarahoituksesta haluttaisiin eroon, työterveyshuolto nykymuodossaan pitäisi lakkauttaa. Se olisi virhe. Tämä suomalainen innovaatio toimii tehokkaasti ja tuottaa hyviä tuloksia. On järjetöntä keskustella sen lakkauttamisesta, pikemminkin pitäisi keskustella sen kehittämisestä.

Työterveyshuolto on yhteiskunnalle hyvin edullista, koska työnantajat rahoittavat siitä merkittävän osan. Ne tekevät niin, koska niiden etu on pitää työntekijät töissä. Osin työterveyshuollon edullisuus johtuu siitä, että suuri osa sen piirissä olevista tarvitsee palveluita vain vähän. Ja ne, jotka tarvitsevat, ovat poissa julkisista jonoista. 

Miksi siis lopettaisimme tämän järjestelyn? Miksi ylipäätään pitäisi yrittää laittaa koko väestö samaan ruotuun?

Kirjoittaja Timo Hujanen on Kelan tutkimusyksikön erikoistutkija