Miksi maksamme terveyspalveluista kahteen kertaan?
Blogi 13/2022 | Ilpo Tolonen
Elämme harhassa, jota poliitikot pitävät tietoisesti yllä. Sen harhan nimi on julkinen terveydenhuolto. Tämän käsitteen kautta meille uskotellaan, että elämme maassa, jossa kaikille kansalaisille on tarjolla julkisen sektorin verovaroilla järjestämät terveyspalvelut viiveettömästi, kattavasti ja tasapuolisesti pienellä omavastuuosuudella.
Tosiasiassa meillä on jo kauan aikaa ollut terveyspalvelujärjestelmä, jossa merkittävä osa suomalaisista hillitsee julkisen terveydenhuollon jonojen kasvua omalla rahallaan tai vakuutuksillaan – huolimatta siitä, että on veronsa maksanut. On pakko, jos haluaa saada tarvitsemiaan palveluita kohtuullisessa ajassa.
Kela maksoi vuonna 2020 noin 1,4 miljoonalle suomalaiselle minimaalisen Kela-korvauksen yksityislääkärin vastaanottopalkkioista. Tällaisia yksityislääkärikäyntejä oli yhteensä noin 3 miljoonaa. Potilaat maksoivat näiden vastaanottokäyntien kustannukset lähes kokonaan itse. Yksityisen sairausvakuutuksen on ottanut jo 1,25 miljoonaa suomalaista ja määrä kasvaa kiihtyvällä vauhdilla.
Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava kansalaisille riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Tämä perustuslain säännös ei toteudu, vaan ihmiset joutuvat rahoittamaan palveluita itse julkisen sektorin palveluiden huonon saatavuuden takia. Luulisi, että tilanteen korjaaminen, siis palveluiden saatavuuden parantaminen, olisi terveydenhuollon kehittämisen ykkösprioriteetteja.
Näin ei näytä olevan. Ainakaan merkittäviä ponnistuksia tilanteen korjaamiseksi ei ole nähty. Olemme jopa kuulleet ministerin julkisesti lausuvan, että arvioidessaan hoidontarvetta alueellaan hyvinvointialueet ottavat huomioon muun muassa yksityisten terveysvakuutusten määrän. Siis suunnitelmissa on vähentää julkisia palveluita sitä enemmän, mitä enemmän alueen asukkaat ovat joutuneet ottamaan yksityisiä terveysvakuutuksia. Aiotaanko näin tehdä sen sijaan, että parannettaisiin julkisten palveluiden saatavuutta, jotta vakuutuksia ei tarvitsisi ottaa?
Merkittävä osa suomalaisista siis rahoittaa terveyspalvelunsa kahteen kertaan. Ensinnäkin he maksavat sen palvelun, jonka he hankkivat yksityiseltä sektorilta vakuutuksen tai työnantajan rahoituksen avulla tai maksamalla palvelun itse. Lisäksi he maksavat toiseen kertaan veroissa sen saman palvelun, jota he eivät julkisesta terveydenhuollosta saa.
Onko tämä oikein? Onko tämä sitä, mitä julkisesti rahoitetun terveyspalvelujärjestelmän pitäisi olla? Onko tämä yhdenvertaista ja tasapuolista kaikille?
Ei ole!
Lisääkö tämä riskiä sille, että nykytasoisen verotuksen legitimiteettiä aletaan kyseenalaistaa? Haluammeko siirtyä kohti eurooppalaista vakuutusperusteista järjestelmää? Pitäisikö asialle tehdä jotakin?
Kyllä!
Hyvinvointialueilla on nyt tilaisuus ja suorastaan velvollisuus korjata asia esimerkiksi palveluseteleiden käyttämistä ja ostopalveluita merkittävästi lisäämällä.
Kirjoittaja Ilpo Tolonen on LPY:n hallituksen puheenjohtaja