Mikko Alkio: Mikä on riittävää?
Blogi | Mikko Alkio |
Eduskunnan käsittelyssä oleva hallituksen sote-esitys on huonosti valmisteltua lainsäädäntöä. Se olisi toteutuessaan epätarkoituksenmukaista, eriarvoistavaa ja kustannuksia kasvattavaa. Se olisi myös epäselvää lainsäädäntöä.
Esimerkiksi epäselvyydestä käy määräys hyvinvointialueilta vaadittavasta riittävästä omasta tuotannosta. Mikä on riittävä määrä? Kuka sen määrittää? Lasketaanko se kokonaismäärästä vai erikseen kaikilla erikoisaloilla? Entä kaikissa toimenpiteissä? Voiko se vaihdella? Pitääkö sen olla riittävää vuositasolla arvioituna? Vai kuukausittain? Vai päivittäin? Mitä seuraa, jos joku tulkitsee, että oma tuotanto ei ole riittävää?
Lain pitäisi selkeyttää asioita. Kertoa selvästi, mitä pitää tehdä. Määritellä selvästi, mitä saa tehdä tai mitä ei saa tehdä. Epäselvä laki aiheuttaa tulkintaerimielisyyksiä ja riitoja. Syntyy turhia kustannuksia. Toiminnan laatu kärsii, kun pitää selvitellä määräyksiä, jotka olisi voitu kirjoittaa selkeämmin. Epäselvä lainsäädäntö ei ole kenenkään etu.
Lakien ja säädösten pitäisi olla myös toteuttamiskelpoisia. Riittävän oman tuotannon vaatimusta perustellaan sillä, että hyvinvointialueella pitää olla kyky tarvittaessa järjestää kaikki järjestämisvastuullaan olevat palvelut itse. Mutta miten hallituksen kaavailemassa uudessa sote-järjestelmässä julkinen sektori pystyisi tarvittaessa tuottamaan kaikki palvelut, kun se ei pysty siihen nytkään? Resurssithan eivät lisäänny.
Uutta lainsäädäntöä pitää tarkastella suhteellisuusperiaatteen kautta. Siis: Johtavatko säädettävät pykälät siihen, mitä tavoitellaan? Sote-uudistuksessa lainsäädännöllä tavoitellaan terveyspalveluiden turvaamista kansalaisille yhdenvertaisesti. Perustuslaki määrää niin.
Vaatimus hyvinvointialueiden riittävästä omasta tuotannosta vähentää käytettävissä olevia resursseja, kun yksityisiltä tuottajilta hankittavia palveluita on pakko vähentää. Tämä heikentää mahdollisuuksia tarjota palveluita yhdenvertaisesti eri puolilla maata. Vaatimus riittävästä omasta tuotannosta ei siis johda siihen, mitä perustuslailla tavoitellaan.