Kun verrataan, pitää verrata oikein

Blogi 16/2022 | Ismo Partanen

MTV Uutiset kertoi verkkosivujensa jutussa, että julkinen terveyspalvelu on lähes aina yksityistä edullisempi. Tämän totesi Turun kauppakorkeakoulun tutkija. Esitetty väite vaatii pari kommenttia.

Jotta tuollaisen väitteen voi esittää, pitää tietää, mitä yksityiset ja julkiset palvelut todellisuudessa maksavat.

Yksityisessä terveydenhuollossa kustannukset ja hinta tiedetään. Jos yritys ei tiedä kustannuksiaan eikä osaa asettaa palveluidensa hintoja oikein, on se vaarassa mennä konkurssiin.

Julkisessa terveydenhuollossa tilanne on epäselvä. Osa palveluntuottajista myöntää, että palveluiden kustannuksia – jotka ovat hinnoittelun perusta – ei tunneta kunnolla. Osa julkisen sektorin toimijoista väittää tuntevansa yksikkökustannuksensa, mutta näin väittävien keskuudessa laskentatapa ei ole yhtenevä. Vaihtelua on esimerkiksi siinä, mitkä kustannukset on sisällytetty mukaan laskelmiin. Ovatko mukana kaikki kyseisen palvelun tuottamiseen sitoutuneet kustannukset, esimerkiksi toimitilojen, tietojärjestelmien ja vakuutusten kulut?   

Syy tälle tietämättömyydelle tunnetaan. Kun toiminta rahoitetaan budjettivaroin, ei ole niin väliä, kohdennetaanko kustannukset oikein. Maksajahan on tiedossa – verotettava kansalainen.

Julkisen sektorin hatara kustannuslaskenta heijastuu myös julkisen ja yksityisen terveydenhuollon väliseen yhteistyöhön. Julkisen sektorin toimijan määritellessä palveluseteleiden arvoa tai hankkiessa ostopalveluita oman tuotannon hinta täytyy tietää tarkasti. Vain silloin pystytään tekemään rationaalisia päätöksiä palveluiden tuotantotavasta.

Palveluiden edullisuus yksilölle ja järjestelmälle ovat eri asioita. Ehkä MTV Uutiset yritti kertoa, että potilaalle yksityinen terveyspalvelu on kalliimpi kuin julkiselta sektorilta haettu. Se on näennäisesti totta. Julkisessa terveydenhuollossa potilas maksaa vain minimaalisen, lakisääteisen asiakasmaksun, joka on pienempi kuin yksityisen lääkärikeskuksen tuottaman vastaavan palvelun hinta.

On muistettava, että yksityisen toimijan tuottamista palveluista maksetaan vain silloin, kun niitä käytetään. Kun potilas maksaa julkiselta sektorilta hankkimastaan palvelusta sen tuotantokustannuksia vähemmän, erotus katetaan verovaroista – silloinkin, kun emme palveluita käytä. Tämä tulee useimmille meistä kalliimmaksi kuin yksittäisen terveyskeskuskäynnin tai yksityislääkärikäynnin hinta.

Julkista ja yksityistä palvelutuotantoa verrattaessa pitäisi ottaa laskelmiin mukaan myös se, kuinka paljon enemmän maksamme joka ikinen kuukausi veroja siitä hyvästä, että julkisen terveydenhuollon asiakasmaksut ovat alhaisia. En esitä, että asiakasmaksuja pitäisi korottaa tai että verorahoitteisesta julkisesta terveydenhuollosta pitäisi luopua. Sen sijaan toivon, että keskenään vertaillaan vain yhteismitallisia asioita.
 

Kirjoittaja Ismo Partanen on LPY:n toiminnanjohtaja