Kärpästen surinaa

Lääkäripalveluyritykset ry on pitkään vaatinut, että palveluseteli pitää ottaa käyttöön terveydenhuollossa laajemmin ja tehokkaammin. Kuntaliiton tuoreen kyselyn mukaan suurin osa kunnista tarjoaa kuntalaisille palveluseteleitä ja terveyspalveluiden osuus seteleistä on kasvanut selvästi. Uutinen on sinänsä hyvä, mutta se näyttää paremmalta kuin mitä se oikeasti on.

Kuntaliitto on selvittänyt vain palveluseteleiden kappalemääriä, ei seteleihin käytettyjä euromääriä. Kun esimerkiksi erikoislääkärin vastaanoton palveluseteleitä on myönnetty yhteensä vain 55, niiden määrän selväkään kasvu ei näy sote-järjestelmän miljardeissa euroissa käytännössä mitenkään, kun yhden setelin arvo on 100–150 euroa.

Karu todellisuus on siis edelleen se, että palveluseteleiden arvo kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaismenoista on noin prosentin luokkaa ja suurin osa palveluseteleistä myönnetään sosiaalipalveluihin.

Kehityssuunta on toki oikea: kappalemääräisesti mitattuna setelien määrä on kasvanut sekä sosiaali- että terveyspalveluissa. Terveyspalveluissa kasvu on ollut suhteellisesti suurempaa kuin sosiaalipalveluissa. Terveydenhuollon palveluseteleitä myönnetään nyt enemmän erikoissairaanhoitoon kuin perusterveydenhuoltoon. Aikaisemmin tilanne oli toisin päin.

Kappalemäärät ja suhteellisten osuuksien muutokset hämäävät helposti. Kun katsotaan sitä, kuinka paljon ollaan valmiita panostamaan palveluseteleiden hyödyntämiseen rahallisesti, niiden käyttö on yhä vähäistä – Mika Waltaria mukaillaksemme ”kärpästen surinaa”.

Kunnat ja kuntayhtymät lähtevät mielellään mukaan erilaisiin kehittämishankkeisiin, joiden tavoitteena on palveluiden parantaminen. Se on hyvä asia. Miksi silti jätetään käyttämättä tai käytetään huonosti jo olemassa olevaa välinettä eli palveluseteliä, joka on todettu toimivaksi ja tehokkaaksi?