Järjestäjän vaativa rooli

Sote-palveluiden järjestämisvastuu siirtyy maakunnille vuoden 2020 alusta. Maakunnan järjestämisvastuuseen liittyvät tehtävät ovat vaativia ja monipuolisia. Järjestäjä vastaa siitä, että sote-palveluita on saatavissa sosiaalisesti oikeudenmukaisesti, julkinen rahoitus kohdentuu oikein ja palveluntuottajia kohdellaan tasapuolisesti. Viranomaistehtävät ja päätökset sekä tuottajien hyväksymiskriteerien asettaminen ja toiminnan valvonta ovat myös maakunnan vastuulla. Järjestämisvastuu kuuluu julkiselle sektorille, joka voi sitä kuitenkin rajatusti ja tarkoin määritellysti delegoida myös yksityisoikeudellisille toimijoille.

Vaativien, vastuullisten ja monipuolisten tehtävien takia julkisen järjestäjätahon on oltava riittävän vahva ja osaava. Tämä edellyttää sitä, että soten järjestämisvastuu kootaan peruskuntia suuremmille toimijoille eli maakunnille. Maakuntien määrästä voidaan perustellusti olla monta mieltä. Pieninkin maakunta on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin valtaosa suomalaisista kunnista ja kuntayhtymistä. Järjestäjätahon nimi ei ole olennainen − on aivan sama, onko nimi maakunta, itsenäinen sote-alue vai vaikka suurruhtinaskunta. Olennaista on se, että järjestäjätaho on selkeästi demokraattisessa ohjauksessa eli sen korkein päättävä elin on suoraan vaaleilla valittu. Tämä edellytys johtaa siihen, että Suomeen syntyy kolmas hallinnon taso.

Kun järjestäjätaho on riittävän laaja ja vahva, on mahdollista ja taloudellisesti kannattavaa eriyttää julkisen sektorin oma palvelutuotanto järjestämisvastuusta. Tällöin kyseisessä organisaatiossa kukaan ei toimi kahdessa eri roolissa. Esimerkiksi maakunnan omasta palvelutuotannosta vastaava johtava lääkäri ei ole samalla järjestäjätahon edustaja.

Julkisen sektorin järjestämisvastuun ja oman palvelutuotannon eriyttämisen voisi tehdä selkeämminkin kuin hallituksen lakiesityksiin on kirjattu. Toivottavasti asiaan tehdään korjauksia jatkovalmistelussa ja viimeistään maakunnissa tapahtuvassa käytännön toteutusvaiheessa.