Järjestäjän rooli selkiytettävä sotessa
Sote-palveluiden järjestämisvastuu kuuluu lähtökohtaisesti julkiselle sektorille, joka voi sitä kuitenkin rajatusti ja tarkoin määritellysti delegoida myös yksityisille toimijoille.
Vaativien, vastuullisten ja monipuolisten tehtävien takia julkisen järjestäjätahon on oltava riittävän vahva ja osaava. Tämä käytännössä edellyttää sitä, että sote-palveluiden järjestämisvastuu kootaan nykyisiä kuntia suuremmille toimijoille – eli niille kuuluisille laajemmille hartioille.
Hallitus esittää sote-vastuiden siirtämistä 21 hyvinvointialueelle ja Helsingin kaupungille. Hyvinvointialueiden määrästä voidaan perustellusti olla monta mieltä. Pieninkin hyvinvointialue, esim. Kainuu, on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin valtaosa suomalaisista kunnista ja kuntayhtymistä.
Järjestäjätahon nimi ei ole olennainen − on aivan sama, onko nimi hyvinvointialue, maakunta, itsenäinen sote-alue tai vaikka suurruhtinaskunta. Olennaista on se, että järjestäjätaho on selkeästi demokraattisessa ohjauksessa eli sen korkein päättävä elin on suoraan vaaleilla valittu. Tämä edellytys johtaa siihen, että Suomeen syntyy kolmas hallinnon taso.
Kun järjestäjä on riittävän laaja ja vahva, on mahdollista ja taloudellisesti kannattavaa eriyttää aidosti julkisen sektorin oma palvelutuotanto järjestämisvastuusta. Tällöin kenelläkään kyseisessä organisaatiossa ei ole yhtä aikaa kahta hattua päässä. Esimerkiksi palvelutuotannosta vastaava johtava lääkäri ei ole samalla järjestäjän edustaja.
Julkisen sektorin järjestämisvastuun ja oman palvelutuotannon eriyttäminen pitää tehdä selkeämmin kuin hallituksen lakiesityksiin on kirjattu. Toivottavasti asia korjataan soten jatkovalmistelussa.
Ismo Partanen