Jäikö kansalainen aluejaon jalkoihin

Ulospäin sote-uudistus on näyttäytynyt kiistelynä hallintoalueiden rajoista. Puolueet, asiantuntijat ja eri sidosryhmät jatkavat edelleen väittelyä siitä, mikä olisi oikea sote-aluejako. Vuosien valmistelun jälkeen on käytännössä jäljellä enää kaksi realistista vaihtoehtoa sote-aluejaoksi: kahdentoista ja kahdeksantoista alueen mallit. Molemmille on löydettävissä hyvät ja asialliset perustelut. Kahdeksantoistakin sote-palveluista järjestämisvastuullista maakuntaa on huomattavasti vähemmän kuin nykyiset 313 peruskuntaa ja lähes kaksisataa niiden hallitsemaa kuntayhtymää. Kummankin aluejaon kanssa voidaan elää sekä saavuttaa sote-uudistuksen tavoitteet.

Aluejakoa huomattavasti tärkeämpiä ovat kansalaisten tarpeet. Liian usein on tuntunut siltä, että asiakasnäkökulma ja koko uudistuksen keskeiset tavoitteet on täysin unohdettu. Hallintorakenteiden merkitystä väheksymättä keskustelun painopisteen pitää vihdoin siirtyä siihen, kuinka sote-uudistuksen tavoitteet oikeasti voidaan saavuttaa.

Tulevaisuuden sote-järjestelmän tulee kannustaa palveluntuottajia kilpailemaan keskenään ja sisältää nykyistä huomattavasti enemmän kansalaisten valinnanmahdollisuuksia. 

Järjestäjän roolin eriyttäminen palvelutuotannosta mahdollistaa sen, että erilaiset palveluntuottajat voidaan laittaa kilpailemaan asiakkaiden suosiosta keskenään samalta viivalta. Kun samalla lisätään sote-palveluiden loppukäyttäjien valinnanmahdollisuuksia, tulee asiakasohjauksesta yksi palveluiden kehittämiseen kannustava tekijä.

Alue- ja hallintorakenteista voidaan riidellä maailman tappiin. Nyt kaivataan poliittista rohkeutta tehdä aluejako- ja hallintomallipäätös, jonka pohjalle tulevaisuuden sote-palvelujärjestelmä rakennetaan.

Ismo Partanen