Ismo Partanen: Leveät hartiat töihin

Blogi 8 | Ismo Partanen 

Minulla oli 1990-luvun lopussa tilaisuus kuulla työministeriön erikoistutkijan työvoiman tarvetta käsittelevä mielenkiintoinen esitys. Hän ennusti tutkimuksiinsa perustuen, että Suomessa täytyy palkata 2030-luvulla työmarkkinoille tulevat ikäluokat lähes kokonaan julkiselle sektorille tuottamaan hyvinvointipalveluita.

Kuulijoiden suhtautuminen virkamiehen hätkähdyttävään ennusteeseen vaihteli: osa piti sitä tutkijan populistisena pelotteluna ja osa luotti tulevaisuus- ja kehitysuskossaan siihen, että pystymme uudistamaan palvelujärjestelmäämme, jotta työvoimaa jää riittävästi myös muille aloille. Kaikista kuulijoista 2030-luku oli vielä kovin kaukana ja paljon ehtisi vielä tapahtua ennen sitä.

Nyt 2030-luku on vajaan seitsemän vuoden päässä. Erikoistutkijan yli 20 vuotta sitten esityksessään kuvaama arvio on toteutumassa, jos emme nopeasti tee uudistuksia yhteiskuntamme palvelujärjestelmään.

Ei ole sattumaa, että yksi sote-uudistuksen keskeisistä tavoitteista palveluiden saatavuuden parantamisen ohella on arvioidun kustannusten kasvuvauhdin taittaminen. Näitä tavoitteita ei saavuteta, ellemme kykene toteuttamaan uudistusta niin, että koko palvelujärjestelmän tuottavuus paranee nykyisestä. 

Tuottavuuden parantaminen ei tarkoita leikkaamista tai sopeuttamista. Sen sijaan se edellyttää investoimista sekä infrastruktuurin uudistamiseen että henkiseen pääomaan. Käytettävissä olevilla henkilöstö- ja talousresursseilla on tulevaisuudessa saatava enemmän palveluita ja nykyistä parempaa vaikuttavuutta myös sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Tuottavuus ei parane itsestään. Merkittävä tuottavuusloikka vaatii lukuisia erilaisia toimenpiteitä. Teknologian ja digitalisaation parempi hyödyntäminen eivät yksin riitä. Tarvitaan uudenlaista organisoitumista palveluiden järjestämisessä, tuottamisessa ja rahoituksessa. On oltava rohkeutta palveluprosessien uudistamiseen ja uudenlaisten toimintamallien käyttöönottoon. Päällekkäisiä toimintoja ja vähemmän vaikuttavia palveluita on uskallettava myös karsia.

Hyvinvointialueilla on kuntapohjaista hallintorakennetta paremmat edellytykset tehostaa sote-järjestelmää.  Leveämmät hartiat omaavina hyvinvointialueet pystyvät eriyttämään järjestämisvastuun palvelutuotannosta ja saamaan palvelukseensa erikoisosaamista muun muassa hankintatoimeen ja erityispalveluiden tuottamiseen. 

Hyvinvointialueilla on mahdollisuus kirittää omaa palvelutuotantoa tehostamaan toimintaansa. Tuottajien välinen kilpailu kannustaa ottamaan käyttöön uusia toimintatapoja ja teknologioita tuottavuuden ja vaikuttavuuden parantamiseksi.

Hyvinvointialueilta loppuvat sekä henkilöstö että rahat, jos ne eivät pysty uudistuksiin, joilla parannetaan tuottavuutta. Ja pitkään valmistellun sote-uudistuksen tavoitteet jäävät silloin saavuttamatta.

Kirjoittaja Ismo Partanen on LPY:n toiminnanjohtaja
Kuva Juha Sarkkinen