Ilpo Tolonen: Kaksikymmentä hukattua vuotta

Blogi 16/2023 | Ilpo Tolonen

Sotea on uudistettu 1970-luvulta lähtien. Ensimmäinen askel siihen suuntaan, että osittaisratkaisujen sijasta uudistetaan koko järjestelmän perusteita, otettiin Paavo Lipposen toisen hallituksen aikana (1999–2003) käynnistämällä Kansallinen terveyshanke. Silloin herättiin siihen, että palveluiden saatavuutta pitää parantaa, jotta selviämme tulevaisuuden haasteista.

Siitä on kaksikymmentä vuotta. Järjestelmän hallintoa uudistava osuus toteutettiin vihdoin viime vaalikaudella. Palveluiden saatavuus on kuitenkin vielä dramaattisesti heikompi kuin Lipposen hallituksen aikana.

Mihin hukkasimme 20 vuotta?

Ainakin odotteluun. Miksi tehdä mitään, kun tiedetään, että järjestelmä on muuttumassa! Ei arvattu, että odottaa saikin todella kauan. Lepokitkakin on ollut voimakas. Fysiikassa se on ilmiö, joka estää kappaleita lähtemästä liikkeelle. Palveluiden kehittämisessä ilmiö, joka estää hankkeita käynnistymästä. Sitä on kaikissa kehittämishankkeissa, ei pelkästään sotessa.

Kannustimien puute on ollut ilmiselvää. Ei ole ollut riittävän painavia syitä uudistaa koko järjestelmää. Palveluiden kriisiytyminen on tapahtunut vähitellen parin vuosikymmenen aikana. Tilanne olisi ollut toinen, jos se olisi tapahtunut lyhyen ajan sisällä. Hiljainen vauhti ei tunnu samalta kuin nopea kiihtyminen.

Kaiken kruununa meiltä on puuttunut kriisitietoisuus. Nyt siihen on herätty: väestö ikääntyy, hoidon tarve kasvaa, työvoimasta on pula ja kustannukset karkaavat käsistä. Nämä kaikki ongelmat on osattu ennustaa ja ne ovat olleet tiedossa jo viime vuosituhannella. Profeettoja ei ole sentään kivitetty, mutta varoitukset on vaiettu kuoliaaksi. Tähän saakka.

Marinin hallituksen tekemä sote-uudistus ottaa vasta ensiaskeleitaan eikä ole kohtuullista vaatia, että sen myönteiset vaikutukset näkyisivät vielä. Mutta kaikkia haasteita se ei kuitenkaan taklaa. Sen perusongelma on julkisen palvelutuotannon suosiminen. 

Marinin hallituksen uudistuksella pyrittiin yksityisen sektorin roolin vähentämiseen sote-palveluiden tuotannossa. Tätä on ollut vaikea ymmärtää tilanteessa, jossa pitäisi hyödyntää kaikki olemassa olevat resurssit. Toisin on ollut läntisessä naapurimaassamme Ruotsissa, jossa julkisesti rahoitetusta perusterveydenhuollosta 45 prosenttia on tuotettu yksityisesti, Tukholman alueella jopa 69 prosenttia. Suomessa vastaava osuus on 7 prosenttia.

Nyt olemme saaneet uuden hallituksen, jonka ohjelmassa on paljon hyviä ja kannatettavia linjauksia. Niistä yksi keskeinen on monituottajuus. Ei ole merkitystä, tuottaako palvelut julkisen vai yksityisen sektorin toimija, kunhan laatu, hinta, saatavuus ja vaikuttavuus ovat kunnossa.

Hallitusohjelman mukaan hyvinvointialueet velvoitetaan selvittämään palveluidensa yksikkökustannukset ja julkaisemaan ne siten, että kustannusten ja hintojen vertailu on mahdollista. Tämä tieto on edellytys sille, että tuottajia voidaan vertailla keskenään.

Yksityinen terveydenhuolto toivottaa uudelle hallitukselle voimia ja menestystä soten uudistamistyössä.

Kirjoittaja Ilpo Tolonen on LPY:n hallituksen puheenjohtaja

Kuva Juha Sarkkinen